Kaunein, tähänastisista toimivin ja mielenkiintoisin sekä jännittävin tukikohta on Vehkalinna. Tukikohta joka huokuu historiaa.
Kaunis maaseutumiljöö. Viereisellä pellolla asustelee kolme isoa sonnia. Kivenheiton päässä on tanssilava. Pyörillä pääsee läheisen kylän kauppaan ja Pizzalle. Kuvia on paljon, olin niin vaikuttunut paikan tunnelmasta. Tähänastisista oma suosikkipaikkani. Jos olisin äärimmäisen rikas, ostaisin paikan oitis.
Päivityksiä tulee nyt useampi samana päivänä. Nettiyhteydettömillä vesistöillä jäi päivittämättä monta ihanaa seikkailupaikkaa.
Lasten kesäsiirtola toimi täälä aina 70-l puoliväliin saakka.
Talossa asustaa myös valkea kummitus.
Vehkalinnan tukikohdan grillikatos
Sauna ja kesäsiirtolan aikainen keittiö leivinuunilla
Tiskauspiste
Lähipellon mahtisonnit. Muu muu.
Ihastuttava kahvila
Joudun jatkamaan uudella osiolla. Kone ei suostu syöttämään lisää kuvia tälle yhdelle blogipäivitykselle. Jatkan aiheesta Vehkalinnan tukikohta.
Katso myös: Vehkalinnassa jälleen ja Vehkalinnassa jälleen II
16 kommenttia:
En yleensä lue blogeja. En yleensä myöskään kommentoi blogeja. Nyt on pakko tehdä poikkeus. Löysin tämän blogin vahingossa googlella, kun Suomi-ikävässäni katselin kuvia Pohjaslahden kylästä.
Valokuvasi ovat ihania. Itku tuli, kun katselin kuvia tutuista paikoista. Melkein tunsin olevani taas minulle niin rakkaassa mökkikylässä. Nyt on onneksi kesä jo lähellä ja pian pääsee taas viettämään lomaa tuolla.
En ole koskaan käynyt sisällä Vehkalinnassa, mutta riemastuin, kun näin kuviasi ja havaitsin, että mielikuvani entisestä kesäsiirtolasta ovat pitäneet aikalailla paikkansa. Olen pikkutytöstä asti ihaillut päärakennusta ja yrittänyt kuvitella, miltä se näyttää sisältä päin.
Ja nyt huomaan kuulostavani ihan mummelilta, vaikka ikää on kaksikymmentä vuotta. Halusin vain sanoa, että olen otettu siitä, että joku muukin on ihastunut Pohjaslahden kylään. Se on maailman paras kesänviettopaikka. Ihania, rauhoittavia maisemia ja rentoja, mukavia ihmisiä. Kauppa, jonne saattaa päästä aukioloaikojen ulkopuolella ja paikallinen pubi, jossa on tunnelma kohdallaan. Pohjaslahti on ansainnut vuoden kylä-tittelin.
Muistan muutama vuosi sitten, kuinka mökkeilystä meinasi lähteä fiilis, kun kauppa lakkautettiin eikä uutta kauppiasta meinannut löytyä. Sinä ankeana kesänä ei ollut vielä pubiakaan kylän raitilla. Nyt pääkatu on onneksi herännyt taas eloon.
Kiitoksia, että piristit iltaani blogillasi!
- Iida
Iida kiitos IHANASTA kommentista. Aivan mahtavaa että kuvat ilahdutti. Mietinkin joskus, löytäköhän nämä kuvat joku, joka on ollut kesäsiirtolassa pienenä. Olisi ihana kuulla muistoja kesäsiirtola-ajoista, jos joku kurkistaa blogiini ja juuri Vehkalinnan kuviin.
Pohjaslahden kylä ja Vehkalinna oli niin maaginen paikka, että odotan innolla ensi kesää ja seikkailuja sielä uudestaan. - Toivottavasti.. Vehkalinna on ehkä myynnissä. Tällähetkellä se on ollut navigaatioseuralla vuokralla. Tämänhetkistä tilannetta en tarkkaan kyllä tiedä... Aika hulppea kiinteistö ja korjattavaakin kiitettävästi.
Oletko käynyt tanssimassa paikallisella tanssilavalla? Ensi kesänä on kyllä koettava kesätanssilavan tunnelmat myös :-).
Ihanaa kesän odotusta ja tulevaa kesää Iida :-)
Kiitän myös kuvistasi; ikävissäni Suomeen surffailin ja löysin bloggisi hakiessani Vehkalinnaa; siellä vietin viimeisen kesäsiirtolakesäni joskus 60-luvulla. Se kesä oli kyllä ikimuistettava; olin niin pihkassa naapuritalon poikaan.
Vehkalinna oli silloin hyvässä kunnossa ja koko alue oli tosi kaunis; sijaitseehan rakennus korkeammalla kuin järvi. Toivottavasti löytyy ostaja joka osaa arvostaa vanhaa.
Ihana kun löysit blogiin :-). Vehkalinnan blogipäivitykset ovat olleet tosi suositut. Olen ihan yllättynyt.
Paikallinen vanhempi mieshenkilö kertoili joskus, että kesäsiirtolan tyttöjen luo tehtiin tikusta asiaa että päästiin juttusille. Kesäsiirtolalaisten laivan saapuminen sai varmasti säpinää aikaiseksi kylän pojissa :-).
Olen miettinyt että millainen tunnelma Vehkalinnassa oli iltaisin? Kertoiko hoitajat satuja? Oliko ankara kuri? Ikävöivätkö lapset kovasti kotiin?
Toivottavasti Vehkalinna päätyy hyviin käsiin :-)
Jännähän tämä Vehkalinna oli; iltaisin oltiin muka peloissamme koska joskus pojat tykkäs pelotella kaikenmaailman tempuillaan; nehän kuuluu jotenkin aina asiaan. Olin aikas vanha eli jo menossa oppikouluun ekalle luokalle ja siis viimesen kesäni vietin just Vehkalinnassa (oppikoulaiset ei päässeet kesäsiirtolaan). Sain erikoisluvalla olla siirtolassa sen kesän siis; tykkäsin olla hirveesti aina kesät maalla.
Olin myös kovin ahkera silloin jo eli autoin tätejä ja setiä kaikenmaailman asioissa ja töissä. Pikkuisia sai hoivailla heidän ikävissään, mutta en kyllä muista mitään kovin ikäviä asioita; olin kai niin omissa positiivisissa tunnoissani. Kuri oli ankara tai erilainen kuin tänään; elettiinhän 60-lukua, mut jos noudatit sääntöjä, kaikki sujui hyvin ja sait jopa erityisvapauksia. Omistin silloin jo kameran, joten näppäilin muutamat kuvatkin.
Muistan myös erikoisesti sen ison ruokasalin; siinä harjoittelimme kuoron kanssa ja mieleeni on juuri jääneet ne aurinkoiset päivät jolloin ikkunat ja ovet olivat auki ja verhot heiluivat hiljaa tuulessa meidän laulaessamme esim. Kesäpäivä Kangasalla.
Kivoja oli myös illanistujaiset siinä kalliolla nuotiotulella sekä saunomiset, uimiset ja veneretket. Ja perunankuorinnat; valtava saavi täynnä kuorimattomia perunoita piti saada kuorittua; siinä oli kiva rupatella kavereitten kanssa maailman iloista. Juoksin myös alvariinsa naapuritaloon possuille ruokaa sekä taputteleen vasikoita ja tietenkin sitä söpöö kaveria näkemään.
Se kesäreissu oli kyllä erikoinen siltäkin osin et sain tosi karmeen angiinan juuri viikkoo ennen kotiinlähtöä eli terveeksi tultuani matkustin sitten yksin linjurilla Tampereelle. Muuten näissä kuvissasi on vielä kerrossängyt ja sit sairashuoneen sängyt siltä ajalta; näyttävät ainakin ihan samanlaisilta ku sillon.
Vau! Tarinasi elävöittää tosi upeesti paikan tunnelmaa. Voin melkein nähdä kertomaasi livenä.
Ensimmäisen kerran kun kävimme Vehkalinnassa, aurinko valaisi huoneita ja olimme ihan mykistyneitä paikan tunnelmasta. Aukaisimme uusia ja uusia ovia isoihin huoneisiin, joita tuntui vain riittävän loputtomasti.
Erillisen talon leivontatila oli hieno myös. Kuulemma kesäsiirtolan loppuajasta lapset saivat pullaakin, että paino nousi. Lapset punnittiin ennen ja jälkeen leirin. Paino oli luotettava todiste siitä, että ruokaa oli ollut riittävästi :-). Tämmösiä tarinoita olen kuullut :-).
Saitteko leikkiä tornissa? Tornirakennuksen alakerrassa oli paljon numeroituja naulakoita, sieläkö vaatteet säilytettiin?
Onkohan kukaan tehnyt kesäsiirtoloista mitään historiikkia? Täytyypä googlettaa ;-).
Kiitos kun kirjoitit muistoja.
Itsekkin hain historiikkiä; löysin tällaisen: Anneli Toijala; Tampereen kesäsiirtolat 100 vuotta, kavalkadi 1991.
En ole lukenut sitä, en ole ees nähnyt kirjaa; löytyy varmaan Metsosta. Oon juuri paraillaan saamassa valmiiksi historiikkiä Tammelan Pallokentästä ja sitä kirjoittaessani olen usein ajatellut kesäsiirtoloiden historiikin kirjoittamista.
Tulen Tampereelle syksyn aikana julkaisemaan tämän pallokentän historiikin, ehkä silloin voin vilaasta kavalkadiakin.
Minun kesänäni ne leipuritädit oli tosi ihania; mullon valokuvakin heistä. Ja voi kun siellä tuoksu aina aamuisin ihanalta kun meni saunalle pesulle! Sen talon yläkerrassa oli silityshuone, kaippa siellä mankeloitiinkin, mut sain usein silitellä essuja jne. Tällaista pulla-juttua en muista, muistan vaan, että ruoka oli hyvää ja sitä söi kyllä mielellään kaikkee, mitä vaan sai. Toisaalta, köyhän kakarana en ole koskaan ollu nirso ruualle.
Tornissa saimme vain käydä tätien kanssa; sehän oli aikas vaarallinen rappuineen ja korkeuksineen. Vaatteiden säilytyksestä en muista paljoa, ei kai mulla paljoa vaatteita ollutkaan; kesämekko ja sit verkkarit, muutama paita ja pikkupöksyjä ja villatakki; en omistanutkaan kai enempää..., yhet kumitossut, saappaat, uimapuku; kaikki nimikoituja äidin käsialalla kaitalenauhalle ja ommeltuna vaatteeseen? Muistaakseni meillä oli huoneissa omat kaapit. Me lapsethan sijoitettiin eri huoneisiin ja pojat ja tytöt tietenkin erikseen; en ees muista, kuinka paljon meitä oli. Monethan oli siirtolassa koko kesän eli kolme kuukautta.
Kuviesi kautta sain oikein kimmokkeen; kiitos sinulle! Ja toi oli jännää, et Vehkalinnassa on kuva-albumi, joka on täynnä valokuvia kesäsiirtola-ajoista lapset mukaan lukien; se pitäisi nähdä.
Täytyypä kurkata kirjaa jos saan käsiini, kiitos vinkistä :-).
Kiitos ihanien muistojesi jakamisesta :-). Aika paljon lasten elämä on muuttunut. Kesäsiirtolat olisi kyllä varmasti ajankohtanen tuki monelle nykypäivänkin lapselle. Miksiköhän ne lopetettiin?
Kuvia oli jonkin verran seinällä vehkalinnassa, mutta enemmän niissä oli sahanomistajan aikojen historiaa.
Hieno blogi!! Vietin yhden kesän Vehkalinnassa -70 luvulla, useamman Karkun Sorjassa. Kuvasi ovat upeita ja tuovat elävästi muistoja mieleen. Kaunis ja mukava paikka , sellaista jälkeä ei Sorja jättänyt , koska siellä oli niin "sotilaallinen" kuri.
Oi kiitos :-). Palautteesi ilahdutti näin synkkänä vuodenaikana. Tuli kesän kaipuu ja toivon kipinä,kevättä kohden mennään :-). Blogikin on ollut talviunilla - kaamos ei inspiroi kuvaamaan.
Voin vain kuvitella millaista kesäsiirtola-ajoilla on ollut. Talossa tuntuu olevan hyvä henki ja täynnä seikkailuja huokuva ympäristö. Kumpa talo pääsisi hyvään hoitoon ennenkuin rapistuu kunnostuskelvottomaksi.
Hei,itsellä oli kunnia päästä tutustumaan Vehkalinnaan sisälle menneenä kesänä ja oli todella vaikuttava kierros.Paikkaa ylläpitävä pariskunta esittelee mielellään paikkaa ja historiaa kun ovat paikalla.
Kiitos kuviata. Tässä nostalgisia tunnelmia kun etsin lomanviettopaikkoja sieltä kotiseudulta. Tampereelta erilasiten vaiheiden kautta sain paikan Punkaharjulta. Siellä Keäniemessä vietettiin myös kesiä kouluaikana.En tiedä onko enään paikkaa kun ja jos saa tulla käymään..
Mainio leiripaikkahan se on mutta nykyajan vaatimukset ja keli9akia ym. allergiat estävät leirien pidon ja näin ollen ei tarvetta myöskään pitää näemmä huolta vanhoista rakennuksita joilla on historiallista arvoa. Mikä estäisi entisöintikurssin työnäyttenä kunnostuksen tai jotain sen tapaista. Kurssityönä laitoimme Ajurinportin sauna-alueenkin kuntoon Pispalassa... no, voikaa hyvin. T; Harri.Kaunisto@wippies.fi
Ihana kommentti Harri :-). On ollut ihanaa saada viestejä henkilöiltä, jotka ovat olleet Vehkalinnassa lapsena. Olen niin ihastuksissani Vehkalinnan kauneudesta, että olen tehnyt useammankin päivityksen talosta.
Tarkoitit varmaan kommentissa kesäniemeä? - Tein siitä päivityksen: 2013. Heinäkuun 5 pvä. http://purjein.blogspot.fi/2013/07/kesamaen-vanha-ylatalo.html Saunarakennus on vielä aktiivisessa käytössä, Kesämäki. Esim: http://purjein.blogspot.fi/2013/06/junnujen-kesaleirilla.html
Nykyajan vaatimukset lasten ruokavalioiden suhteen on varmasti haastava vastuuihmisille.
Oi, entisöinti-idea on ihana! Kumpa Vehkalinnakin pelastettaisiin ennen kuin se on menetetty. Aikoinaan se on tehty varmasti sahanomistajan parhaimmista materiaaleista. Ja miten kauniita yksityiskohtia talossa on! Sen ajan puukin oli varmasti aivan erityislaatuista :-).
Terveiset sinulle :-). Ensi kesänä täytyy nappailla lisää kuvia näistä maisemista.
Ihania kommentteja sain lukea, kun eksyin sivulle. Ja nämä kuvat sitten. Kiitos.
Olen veljeni kanssa pienenä ollut. Tammelan kesäsiirtolassa.Kirjoitan ylös muistojani.
Googlesta etsin paikkaa ja mihin päädyinkään. 50-luvun lopulla varmaankin olimme.Tai 60-luvun alussa.
Muistan kun sairastuimme sikotautiin. Kuumeessa, posket pulleina.Saimme levätä yläkerrssa, pienessä huoneessa. Kun olimme pirteämpiä, keksimme tekemistä.vaatekomerosta löysimme tätien vaatteita.Kokohameet puimme päällemme.Oli jännittävää.Saisimmeko nuhteita.Laahustimme ulos,helmoja keräillen. Pienelle parvekkeelle ja heilutimme alas pihalle, lapsille ja taisi joku tätikin huomata. Koska saimme huolestuneen huudahduksen , ette saa olla ulkona, heti sisälle. Pian saimme myös apua hameiden riisumisessa.Hyvin vähän nuhteita.
Kysynkin Voisinko nmuutaman kuvan tulostaa. Maalaisin muistoksi.
Terveisin
Hei, sattumalta tähän sivulle; olin kesätöissä vehkun kessussa 73,74 ja 75. Nuori olin ja varmasti oli iso syy n 40v työlleni lastensuojelussa. Paikka oli hieno ja muistot sieltä upeet. Tapasin useita kessu-lapsia myöhemmin. Mukavat oli yhteiset muistelot.
Vielä äskeiseen; jätä henkkoht yhttied jos haluat lisää tietoo ko kesistä
Lähetä kommentti