Tämän päivän kuudes blogipäivitys, ja olen kuronut umpeen päivittämättömät seikkailut Purjeen Vietävänä viime päiviltä.
Seikkailimme itse päätalossa.
Paikka oli niin jännittävä, että kuljimme melkein varpaisilla. Huudahtelimme innoissamme yhä uusien avarien huoneiden auettua ovien takaa. Tunsin mieletöntä kunnioitusta vanhaa rakentamisen taitoa ja kunnon puumateriaaleja kohtaan.
Talosta huokui niin monta tarinaa, että olisin valmis kuulemaan niistä jokaisen. Taloon oli käytetty joskus paljon työtunteja. Puita oli kannettu ja taloa lämmitetty kauniilla kakluuneilla.
Yleistunnelma talossa oli hieman surullinen. Se rapistuu ja parhaat päivät ovat kaukana takana. Mutta talossa oli yhä hyvä henki. Sen Valkea kummituskin on kuulemma erittäin hyvätahtoinen.
Talossa on vietetty historian mukaan iloista, varakasta elämää.
Keittiö. Talon sydän. Aikanaan varmasti erittäin moderni.
Herrasväki varmaankin söi tässä huoneessa arkena.
Seinällä oli talon historiasta kuvia ja kertomuksia.
Pääovi. Oven jälkeen avautui iso sali. Pariovia. Huoneita..
Linoleumi, joka oli käsin maalattu.
Kuljimme huoneiden läpi yhä uusiin huoneisiin. Tämä tuntui unelta.
Oliko tässä tuolissa luettu iltasatuja kesäsiirtossa kotiaan ikävöiville lapsille..
Yläkertaan
Tässä huoneessa oli vähän outo tunnelma... mielikuvitus liikkeellä
Torni.
Tornissa on vietetty iloisia hetkiä, kertoivat kuvat alakerrassa.
Kesäsiirtolan lapset kuulemma jättivät tavaransa tornin alla olevaan huoneeseen/halliin. Naulakoissa oli numerointi. Ankea tunnelma. Täällä varmasti monia lapsia jännitti kesäsiirtola-ajoilla.
Itse torniin. Torni oli ehkä vähiten pelottava paikka. Valoa oli tarpeeksi karkottamaan haamuja -hih-.
4 kommenttia:
Hienoja paikkoja on sattunut reittinne varrelle, -ja kuvat ovat niin hyviä ja mukaansatempaavia että melkein voi kuvitella itsensä ko. paikkoihin.
Toivottavasti lomanne jatkuu vielä pitkään, on niin hieno seurata sitä ja siirtyä häivähtäväksi hetkeksi kyytiinne täältä arjen keskeltä.
T: Kiiruspakolainen
Olen viettänyt ainakin neljä kesää Vehkalinnan kesäsiirtolassa.Ensimmäisen vuonna 1959,
ensimmäisestä kouluvuodesta alkaen.En ole ihan varma oliko kesiä viideskin.
Paikka oli tosi ihana.Valtavan aktiivista toimintaa järjestettiin,ei tullut edes ikävä kotiin kuin ainoastaan eka päivänä,joka menikin ohi äkkiä.
Kävin toissa kesänä Vehkalinnassa siis yli viiden vuosikymmenen jälkeen,mutta vain ulkona.
Sekin oli jo elämys,mutta aion vielä palata ehkä ensi kesänä katsomaan myös sisätiloja.
Hienoa ,että on nuorempiakin,jotka ovat kiinnostuneita paikasta.
Palaan asiaan myöhemmin.
kaija
Vietin Vehkalinan kesäsiirtolassa ainakin neljä kesää.Viidennestä en ole varma,ehkä
niitä oli viisikin.Ensimmäinen vuonna 1959,eka luokalta lähtien joka kesä.
Paikka oli tosi ihana.Aktiivista toimintaa järjestettiin,nin ettei ikävä päässyt
tulemaan koskaan.Poislähdöt olivat aina haikeita kylläkin.
Oli hieno nähdä kuvia,itselläni ei ollut koskaan kameraa,ei varmaan kotona edes
omistettu sellaista.Kiva että nuoremmatkin on kiinnostuneita paikasta.
Palaan asiaan myöhemmin ehdottomasti.
Kiitos upeista kuvista. Kaija
Oli varmasti tosi hienoa käydä Vehkalinnassa uudestaan. Ympäristö vain on aika villiintynyt.
Olisipa hienoa jos paikassa olisi joskus kesäsiirtolalaisten "luokkakokous". Onkohan sellaista järjestetty koskaan... Mahtaisi olla hieno tunteiden tunnelma :-).
Ihanaa että kuvat ilahduttivat :-).
Lähetä kommentti