Yön sylissä

Lumoava kesäyö.

Tänä kesänä mahdollisuudet päästä purjehtimaan ovat pienet.  

Päivästä haluaa nauttia viimeiseen minuuttiin saakka.

Hetki jolloin luontokin hiljenee ja herää auringon noustessa.

Suomalaisessa kesäyössä ovat varmaan runoilijat saaneet ne kauneimmat sanakuvat lauseiksi.

  

Ilman impi sinisiipi, johda purtta pientä,

Johda yli mustan veen kohti kotinientä.

Rauhoittaos hymylläsi musta meren syli, 

jotta pääsee pursi pieni suurten vetten yli.

Koske valkosormellasi purren mastopariin,

ettei särkyis pursi hento meren salakariin.

Ilman impi, sinisiipi, johda purtta pientä

kohti kotinientä.

(Toivo Kuulan laulusta: Purjein kuutamolla).

Värit ja muodot sekoittuvat uneliaaseen sineen.

  

  

  

  

Kuuhullu

Kuutamo ja kuun siltoja.

Kalan hypähdys tyynen järven pinnassa.

Kuutamoyön sinessä

Järvellä yön saapuminen on erilaista. Helteen lämmittämä vesi ja sateen jälkeinen viileä ilma nostatti usvaa. Ei vain leffaefekti, maisema oli jännittävän aavemainen. Luonnonilmiön päälle vielä kuutamo, unet olivat seuraavana yönä aika kummituspainotteisia.

Pojat soutelivat ja surffasivat saunan jälkeen. Oli yllättävän kylmää.

Purjeveneissä hiljaista. Unten mailla.

Taideharrastajien ehkä suosituin aihe, järvimaisema ja vene. 

Yön sylissä. Turvallisesti veneen hytissä. Kuin linnun pesässä, yhdessä tiiviisti,  koko perhe.