keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tammikuisessa metsässä

Metsäkävelyllä lumettomassa metsässä. 
Ihana viileä metsän tuoksu!
Päivän valoisa aika on vain niin hämärä ja sekin niin lyhyt. 
On ravisteltava itseään jatkuvasti yritykseen innostua asioista ja ajatella positiivisemmin.
Painotan sanaa yrittää ;-)



Ei lunta, mutta pajunkissoja löytyy kyllä.




Metsän pelikenttä nappuloineen.





Lemppari lapaset.




Metsän olento



4 kommenttia:

Katinka kirjoitti...

Nyt ei todellakaan tarvitse kahlata lumisessa metsässä =). Toisaalta tämä on ollut kivaa, mutta kyllähän se lumi vähän valoa toisi tähän harmauteen. No, varmasti taidetaan saada jo loppuviikosta =).

NJ kirjoitti...

Olet oikeassa on todellakain joka päivä yritettävä tosissaan löytää innostusta ja energiaa jostakin. Lenkille lähteminen, ulkoilu ja urheilu tuovat kyllä iloa, mutta ulospääseminen tällä säällä vaatii tahdonlujuutta. Kivaa ja energistä loppuviikkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti näet asioita - myös harmaana päivänä synkässä metsässä. Hah hah haa: "Metsän pelikenttä nappuloineen", kiva tulkinta. Ethän unohtanut (upeita)lapasiasi mättähälle, kohta niitä kaivataan kun tulee talvi, lunta ja etenkin jäätä. Potkukelkat esiin siis!
- Kiiruspakolainen -

Viherrys kirjoitti...

Ehkä voisi iloita että varsinainen talvi jää vähän lyhyemmäksi. Ja sängystä ylöspääseminen on ylivoimaista. Pakkokeinot ja itsensä uhkailu ja kauhukuvilla ruokkiminen saa aikaiseksi lähteä aamuisin töihin ;-).
Heh, Kiiruspakolainen, olen kyllä luultavasti itse se joka eksyy lumien alle. Jättäydyn vahingossa aina muista jälkeen kun alan tiiraamaan kameran läpi. Huhuiltiin mua siellä mettässä ainakin kertaalleen :-D