Vannotussa aika pysähtyy.
Hetken kuluttua korvat tottuvat hiljaisuuteen ja mieli rauhoittuu.
Saaressa. Ilman sähköä, vesijohtovettä.
"Kaukana kavala maailma".
Tietoisuus siitä, ettei saaresta pinkaista nopeasti huvituksiin, rauhoittaa paikallaanolemiseen.
Grillikatos
Illan hämärässä poluilla vipelsi jaloissa elämää - sammakoita.
Kaislikossa suhisee.
Iltanuotiolla.
Hirren päällä istuinalustat.
Leirinuotiolla. Taivas ja suojaavat puut kattona.
Yön pimeydessä loisti kiiltomato. Poluilla hyppi sammakoita.
Päivälla kohti tiskiallasta
Saunarakennus
Vannotun hiljaisuus on taianomaista. Rauhoittavaa.
Metsä on hyväntahtoinen ja täynnä suloista elämää.
9 kommenttia:
Ihania kuvia jälleen ja ihanan näköinen paikka! Eikö olekkin jännää, että luonnossa on joskus niin hiljaista, että ihan sattuu korviin =)
Olet saanut hyvin vangittua ihanan rauhoittavan tunnelman näihin kuviin! Upea kesä, eikö ole?
Ihania posteja luonasi, kun en ole hetkeen käväissyt!
Nämä kuvasi niin tunnelmallisia, niistä välittyi suloinen rauha. Toivat liki myös omat lapsuusmuistoni saariston huvilakesistä:)
Myötäistä heinäkuun jatkoa!
Onpa Vannotussa hiljaista. Missä kaikki huru-ukot ovat?
Niin kovin idyllistä... suosittelen, ettet lähde tuolta pois koskaan :)
Wau! Mikä tunnelma, mitkä kuvat! Olen katsonut nämä kuvat jo moneen kertaan, kerrassaan lumoavaa! :)
Kiitos Katinka :-). Hiljaisuus humisee korvissa ennenkuin äänettömyyteen tottuu. Ihana tunne. Tai eihän se täysin äänetöntä ole - puun huminat ja linnun laulut, veden liplatus...
Kiitos NJ, on ihana kesä - sielu lepää :-).
Hannah, kiitos, sinulle myös ihanaa kesän jatkoa.
Ullao, hehheee.. oltiin tuolloin melkein ainoina huruilemassa :-D.
Pilvi, tekis hyvää kyllä majailla vaikka edes kuukausi putkeen Saaressa. Metsittyä vähän ja villiintyä :-D.
Ansku, kiitos. Toljottelen itsekin varmaan kuvia talven tullessa.
Onpas kaunista tuollakin ja mainio tuo kuva, missä on havupuun runko mutta ikäänkuin koivunlehdet :)
Lähetä kommentti