Tammerkoski hiljeni

Tunnelma pilalla. Tammerkoskessa ei virtaa hetkeen vesi. Kunnostustyöt käynnissä. 

Käsittämätöntä kuinka kaupungin tunnelma ja energia tuntuu olevan virtaavassa koskessa. 

Tunnelma oli jotenkin apea. Ihmiset kulkivat hiljakseen ja selkeästi tunnelma oli hartaan surumielinen. 

Kyllä vedessä on voimaa!

 Kala-apajilla oli käynyt myös ihmiset. Linnuilla oli varmasti juhla-ateriat.

Värit olivat kuin maailmanlopun tunnelmaisesta tieteiselokuvasta.

Ihmisiä liikkui metallinpaljastimien kanssa. Kultasormuksia oli löytynyt ja rahaa. 

Kosken pohjalla lepäsi monta tarinaa. 

 Pieniä hiidenkirnuja. Koskessa oli ennen patoamista ollut myös saukkoja. 

 Ostosreissun päätös. 

 Yhteinen loppu. Pieni kala vielä sinnitteli lätäkössä.

 Veden takaisinpaluuta voisi tulla katsomaan.

Tiistaina klo 7.00 palaa vesi takaisin. 

Mielessäni on Muumipeikon iloinen huuto "Meri palaa takaisin"!

Tässä on kyseessä järvivesi ja koski, mutta asia tuntuu yhtä riemulliselta :-)

Matkalta. Joensuu.

Matkalta. 

Junassa. Työmatkan lomassa vesille kaipaillen.

Kamerakännykkällä nappaistuja ohiviiletettyjä hetkiä.

Kesäinen lämpö jatkuu.

 Viehättävä Joensuu.

Illat pimenevät. Kosteaa. 

Nyt olisi organisoiduttava syksyn aikatauluihin.

On myytävä itselle ajatus myönteisestä ja iloisesta syksystä. 

Sopeutuminen ja luopuminen

Matkalla

 Töissä ja reissussa.

Syksy tulee. 

Aktiviteetit lisääntyvät.

Surua kesän loppumisesta. Nyt se on erityisen haikeaa. Purjehdus vei mennessään.

Hiljaisuus. Odotus. Siirtyminen.

Blogitunnustus

Hauskoja blogitunnustuksia kiertää blogeissa, ja nyt sain sellaisen minäkin tyylikkäältä Haikaranpesä kodiksi-blogilta. Olipa hauska ja kiva piristys/yllätys.

Tähän juttuun kuuluu myös kolme kysymystä:

Lempiväri? 

Lempiruoka? 

Paikka, jossa haluaisi käydä?

Heittäisin seuraavaksi blogitunnustuksen Villaruusulle  ja Turistina kotikaupungissani Blogeille. 


Aloitan matkatoiveella, joka liittyy myös ruokaan. Matkatoive oli helpompi keksiä kuin täsmällinen paikka..
Ihan realistisissa toiveissa haaveilen. Kaukomatkat olisivat tosi jänniä, mutta kammoksun sitä rokotusten ja muiden suojalääkitysten nappailua, sekä mahdollisten jälkitautien kanssa ihmettelyä. Iski inhorealismi ilmoille...
Onhan matkailu myös rahakysymys, joten haaveilen tavallisesta etelänmatkasta. Takaisin aurinkoon ja lämpöön. Täälä alkaa pimeneen. Kreikka, meren äärellä, olisi nyt kiva.  Jos ei Kreikkaan niin sitten Italiaan, ja ruoan ja lämmön takia tämäkin paikka. Italian kaunis vanha arkkitehtuuri kyllä saa vielä lisäpisteitä..tosin kaikki kreikan antiikin patsaat ym. ovat niin kauniita.. hm.


Lempiruoka on kala ja kasvikset, kreikkalaisin tuoreyrtein, paljon oliiviöljyä, juustoakin saa olla. Tähän en nyt sitten löytänyt kuvaa. Muistan matkalla heränneeni kuvaamiseen vasta kun lautanen oli ahmittu loppuun...


Suunnittelin laittavani yhden kuvan, mutta tässä sitä taas mennään..
Kuvat ovat menneen Islannin tuhkapilven ajoilta. Jäi paluumatka ikimuistoiseksi.

 Meri. 

Kaikilla aisteilla väreillä, tunnelmilla, tuulilla...

Purjeveneellä saaria kiertämään. Huokaisu.

Jääkös tässä lempivärille enää tilaa.. 

Sisustuksessa lempiväri on vanha vihreä. Vaatteissa ikisuosikki on punainen ja valkoinen, mutta totuus on monasti tylsempi. Värit on sielua ruokkiva asia, ilman niitä nuutuisi naatiksi.

En löytänyt kuvaa jossa värit olisi päässyt oikeuksiinsa.